Kaverini sai eilen postissa kauan odottamansa ensikitaran. On koulussa joskus rämpytellyt, mutta tämä on ensimmäinen oma. No kuinka ollakaan, heti kun hän yritti virittää sitä, niin kieli katkesi. Se siitä sitten ilman varakieliä. Tänään kävimme sitten ostamassa hänelle kielipaketin, G- kielen laitoin paikalleen, muuta saavat olla varalla. Ei ole järkeä vaihtaa kaikkia kieliä ihan uudesta kitarasta. Oli kyllä ähellystä saada kieli paikoilleen. En ollut ikinä ennen vaihtanut kieltä, omasta kitarasta kun en ole ikinä onnistunut kieliä katkomaan... Aika uusi tuokin on, ehkä puolivuotias kitararessu. Mutta sain siis lopulta kielen paikoilleen kunnolla, viritin kaverin kitaran ja hän sai aloittaa soittamisen.

Itsekin olen tänään soittanut todella paljon. Soittaminen on niin rentouttavaa ja ihanaa puuhaa. Ostin tänään yhden nuottikirjankin, Suuri Pop Toivelaulukirja 3:sen. Siellä on Mombasa ja Vanha Holvikirkko, ne pitää opetella heti ensimmäiseksi siitä kirjasta. Sävelin tietty, ei soinnuin, sillä haluan, että kappale kuulostaa kappaleelta ilman lauluakin. Toki opettelen soinnut myös. Kummatkin. Mutta ensin sävelet ensin.

Ollut ihanan rentouttavaa tämä kitaroiden kanssa puljaaminen. Ja soittaminen. On saanut taas purkaa stressiä musiikkiin.