Tulin jokin aika sitten töistä (työharjoittelu). Ja olen niin puhki. Päivä ei periaatteessa ollut edes kovin raskas tai kiireinen, olen vain henkisesti todella väsynyt. Huomaan taas, miten alkaa henkiset voimavarat kadota uhkaavasti. Pitää vain sinnitellä sunnuntaihin asti, ja sitten on kolmen päivän vapaa. Sisulla nämä viimeiset viikot, sitten saan taas kerätä voimia. Tämä on suorastaan raastavaa, kun olisin hyvä opiskelija ja hyvä työntekijä, mutta masennuksen takia tulee kohtuuttomasti sairaslomia. En edes ole enää pahassa kunnossa, ainakaan jos vertaa viiden vuoden takaiseen. Silloin olin itsemurhan partaalla, nyt taas otan mielummin sairaslomaa ja lepään kun voimat hupenevat, etten sitten ole taas siinä kunnossa. En halua palata taas siihen pahaan masennukseen. En todellakaan. Silti yritän välillä yli omien voimieni, ja seurauksena on paha uupumus. Sitten joudunkin ottamaan sairaslomaa todella pitkäksi aikaa, enkä puhu edes viikosta vaan useasta viikosta. *huokaus* No, kunhan joululoma alkaa, saan monta viikkoa levätä. Kerätä voimia. On pakko jaksaa. Ja kyllä minä jaksankin, etsin vain elämääni jotain piristävää taas. Harrastan enemmän. Voisin vaikka käydä ottamassa ison nipun valokuvia maanantaina, lauantaina ja sunnuntaina en ehdi, on töitä. Valokuvaus piristää. Voisin sitten vielä valkata mitkä kuvat lähetän kehitettäväksi, ja lisätä niitä sitten "taidekuva-albumiin". Minulla kun on perhealbumi, lemmikkialbumi, kihlatusta ja minusta oma albumi sekä sekalainen albumi ja tietenkin tuo ns. taidekuva-albumi, johon olen yrittänyt kerätä ajatuksia herättäviä kuvia, taiteellisia omalla tavallaan. Se voisi piristää ja olla hienoa terapiaa.