Tänään sain luettua loppuun kirjan Luita myöten, kirjoittanut Kathy Reichs. Lukeminen on ihanaa puuhaa, ainoa vain, että sille ei aina ole aikaa niin paljon kuin haluaisin. Minulla on niin paljon muitakin kiinnostuksen kohteita, ja kaikelle on järjestettävä aikaa, silti esimerkiksi käsitöiden tekeminen on jäänyt todella vähälle, vain pakollisiin korjaustöihin... Harrastuksiani ovat kitaran soittaminen, laulaminen, musiikki yleensäkin, lukeminen, käsityöt, elokuvat, valokuvaus, Avon, ja yleensäkin asioista innostuminen. Innostun nopeasti, teen asiaa jonkun aikaa hurjan paljon, sitten se jää vähemmälle ja toinen asiaa valtaa kiinnostuksen. Mutta tuossa on listattuna asioita, jotka ovat pysyneet harrastuksinani vaikka yksittäiselle ei aina ole hirveästi aikaa tai kyseisen harrastuksen kohdalla olisi menossa kuiva kausi. Aina jonkun harrastuksen on väistyttävä vähän sivummalle ja joku nousee enemmän pintaan, kaikelle ei yksinkertaisesti ole aikaa kun pitää opiskellakin ja elää muutakin elämää kuin vain harrastuksia.

Mutta lukemiseen taas. Tämä kirja, Luita myöten, oli aika pettymys. Toisaalta kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu, tai ainakin yritettyä kirjoittaa suhteellisen koukuttavaksi, esimerkikse edellinen kappale loppui usein mielenkiintoisesti, siten, että oli melkein pakko lukea seuraavan kappaleen alku. Mutta kokonaisuudessaan kirja oli rasittava. Mitään selkeitä päätelmiä ei itse voinut tehdä kirjan aikana, ja kirjan koko juju oli rikoksen selvittämisessä. Lisäksi kirjaan oli tungettu liian selkeitä juonikäännöksiä, kuten uhkauskirjelmät. Ei siinä mitään muuten, mutta se juttu ei edennyt siitä mielenkiintoisella tavalla. Olisin odottanut jonkinnäköistä tempaisevaa käännettä. Tai ainakin vähän räväkämmin kirjoitettua tekstiä. Teksti oli aika yksinkertaista ja tylsälukuista. Sanat olivat paperilla, vaan ei ajatus mukana. Silti tämä kirja nyt oli sellainen, että kyllä sen kerran luki, jotkut kirjat jätän kesken, jos ne on kirjoitettu todella huonosti. Tämä kirja oli kyllä lukemisen arvoinen, onhan tullut taas luettua yksi kirja, mutta tästä ei saa suosikkikirjaani tekemälläkään. Muita saman tekijän kirjoja en olekaan lukenut, enkä tämän kirjan perusteella ehkä luekaan. Ajatusten sanoiksi asettelu merkitsee minulle paljon. Ei niinkään pienissä teksteissä tai novelleissa, mutta monisivuisen kirjan yksi tempaava tekijä mielenkiintoinen kirjoitustapa. Juonella ei silloin ole niin paljon merkitystä, taitava kirjoittaja osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti vaikka siitä, kuinka joku katsoo maalin kuivumista kaksi tuntia. Se on taitoa.

Juoni oli mielenkiintoinen, mutta jonkun toisen kirjoittamana tästä olisi ehkä saanut enemmän irti.