Luokittelen perheekseni kihlattuni ja sisarukseni. Vanhempia kun ei enää ole, niin sisaruksista on tullut todella tärkeä osa elämääni. Vaikka asunkin erilläni sisaruksistani, he ovat minulle todella tärkeitä ja pidän heihin yhteyttä. Pikkuveljeni asuvat sijaisperheessä aika lähellä Tamperetta, pikkusiskoni asuu taas sijaisperheessä Helsingin lähellä. Ja isosiskoni asuu omassa asunnossaan omien lastensa kanssa Tampereella. Isosiskoani näen usein, mutta pienempiä sisaruksiani harvemmin. Minulla on siis kaksi pikkuveljeä, he ovat kaksoset. Pikkusiskoni taas on kehitysvammainen. Se johtuu siitä, että äiti joi raskauden aikana.

Kihlattuni kanssa olemme tällä hetkellä etäsuhteessa. Hän on Lahdessa töiden takia, ja minulla on opiskelut Tampereella. Kunhan saan kouluni käytyä, niin muutan Lahteen. Vuosi siihen kai menee. Näemme todella harvoin, mutta soittelemme sitäkin useammin. Saatamme jutella koneen kautta ja sähköpostitse myös, mutta kieltämättä sitä kaipaisi usein sitä toista viereen, ottamaan kainaloon ja halaamaan. Etäsuhde vaatii sitä, että luottaa toiseen. Onneksi suhteemme oli jo sen verran vankalla pohjalla, kun tästä tuli etäsuhde joksikin aikaa, että ei ole suhde rakoillut tämän takia. Tämä on ehkä lähentänyt meitä henkisesti enemmän. On opittu, että toinen saattaa kiukutella ihan vain ikävän takia tyhmistä asioista. Kumpikin odottaa aikaa, että yhteinen elämämme todella alkaa, että asumme yhdessä ja luomme omat arkirutiinimme. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin.

Sisarukseni ovat minulle maailman tärkein asia. He ovat perheeni, vertani, he ovat niitä, joiden kanssa minulla on hyviä muistoja. He ovat elämäni kantava voima. Heidän takiaan olen jaksanut taistella elämässäni, yrittää parantua masennuksesta ja psykoosista. He ovat minut pelastaneet. He ovat olleet syy elää silloin, kun on ollut kaikkein vaikeinta. Heidän takiaan en ole luovuttanut.

Toivon, että olen ollut sisaruksilleni, juuri näille pienemmille, hyvä esimerkki. Näyttänyt esimerkkiä, että oli kuinka vaikeaa tahansa ja tuntuisi, ettei omat voimat riitä, niin aina sitä selviäää ja nousee pystyyn. Aina pitää taistella. Jos olisin totaalisesti luovuttanut, he olisivat oppineet, ettei ikinä tarvitse edes yrittää. Haluan olla hyvä esimerkki sisaruksilleni, sen olen heille velkaa.