keskiviikko, 16. tammikuu 2008

Huokaus...

No, tässä on ollut mullistavaa aikaa... Todella mullistavaa. Erosin Antin kanssa. Haluan aikaa itselleni. Ja Antti tarvitsee aikaa itselleen. Ei kaksi rikkinäistä ihmistä saa aikaan ehjää parisuhdetta. Eromme oli sopuisa, olemme yhä soitelleet ja pitäneet yhteyttä. Olemme aina varmasti ystäviä. Silti olo on erilainen, ei olekaan sitä ihmistä, jonka kanssa miettii yhteistä tulevaisuutta. Jotenkin on joutunut luopumaan isosta osasta toista ihmistä, vaikka saakin pitää hänet ystävänä. Ajatukset ovat yhä todella sekaisin, en tiedä mitä ajatella.

Mutta tämä ero sai minut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja laittamaan elämäni kuntoon. Maksoin kaikki osamaksuni kerralla pois, ja suljin kaikki tilit näihin nettifirmoihin. Ei enää velkaa. Ei sitä ikinä tiedä mihin elämä vie tai mitä tulee eteen! Ja laitoin asunnonhakupaperit. Aion muuttaa lähemmäs keskustaa, vähän pienempään asuntoon, ihmisten ilmoille. Asiat kuntoon elämässä. Se on tämän hetken teema... Jossain vaiheessa sitä on otettava itseään niskasta kiinni...

torstai, 10. tammikuu 2008

Elämän makua

Nyt minusta tuntuu, että olen nyt aloittamassa normaalin ihmisen elämää. Enää en aio verhoutua aina vain masennuksen taakse, selittää, että ei ole voimia, en jaksa. Tänään otin vastaan työpaikan, kun sitä tarjottiin. Palkka ei ole hirmuinen enkä koulun ohella pysty tekemään niin hirveästi töitä, mutta eipähän tarvitse enää olla niin paha sosiaalipummi. Olen luonteeltani sellainen, että haluan pärjätä omillani. Ehkäpä sen tekee se, että olen ollut nuori kun vanhempani kuolivat, ja on ollut pakko pärjätä omillaan. Täytän lauantaina 21 vuotta, joten on jo aika alkaa ajatella tulevaisuutta eikä pysyä menneessä. Edelleen nautin silti kelan etuuksia, en pysty koulun ohella millään tekemään niin paljon töitä, että pystyisin kaiken maksamaan, mutta mutta. Alku kai tämäkin on.

Sillä, että päätin aloittaa työt koulun ohella, on suuri merkitys itselleni. Tällä osoitan itselleni, että minulla on voimia tähän, että osaan huolehtia itsestäni, enkä enää ole masennuksen orja. Olen vuoden verran miettinyt ja pähkäillyt, että olisiko minulla voimia olla töissä koulun ohella. Nyt vasta minusta tuntuu siltä, että minusta on siihen. On outoa, miten masennus saa vallan ihmisestä ja kuinka kokonaisvaltainen sairaus se on. Aina on saanut miettiä mihin on voimia, ja kaiken on aina saanut suunnitella sairauden mukaan. "En voi lähteä viikoksi sinne, sillä ahdisuisin liikaa". " Ei, en voi tulla baariin, sillä minulla on lääkitys. Ja vaikka en joisi, minun on otettava lääkkeet ajoissa".

Toivon mukaan tästä alkaa elämäni terveenä ja normaalina ihmisenä. Vaikka helppoa ei tule aina olemaan, masennuksesta ei kai ikinä voi täysin parantua. Se voi väistyä taka-alalle, mutta aina on oltava hieman varuillaan...

perjantai, 28. joulukuu 2007

Kitara- oma ja kaverin

Kaverini sai eilen postissa kauan odottamansa ensikitaran. On koulussa joskus rämpytellyt, mutta tämä on ensimmäinen oma. No kuinka ollakaan, heti kun hän yritti virittää sitä, niin kieli katkesi. Se siitä sitten ilman varakieliä. Tänään kävimme sitten ostamassa hänelle kielipaketin, G- kielen laitoin paikalleen, muuta saavat olla varalla. Ei ole järkeä vaihtaa kaikkia kieliä ihan uudesta kitarasta. Oli kyllä ähellystä saada kieli paikoilleen. En ollut ikinä ennen vaihtanut kieltä, omasta kitarasta kun en ole ikinä onnistunut kieliä katkomaan... Aika uusi tuokin on, ehkä puolivuotias kitararessu. Mutta sain siis lopulta kielen paikoilleen kunnolla, viritin kaverin kitaran ja hän sai aloittaa soittamisen.

Itsekin olen tänään soittanut todella paljon. Soittaminen on niin rentouttavaa ja ihanaa puuhaa. Ostin tänään yhden nuottikirjankin, Suuri Pop Toivelaulukirja 3:sen. Siellä on Mombasa ja Vanha Holvikirkko, ne pitää opetella heti ensimmäiseksi siitä kirjasta. Sävelin tietty, ei soinnuin, sillä haluan, että kappale kuulostaa kappaleelta ilman lauluakin. Toki opettelen soinnut myös. Kummatkin. Mutta ensin sävelet ensin.

Ollut ihanan rentouttavaa tämä kitaroiden kanssa puljaaminen. Ja soittaminen. On saanut taas purkaa stressiä musiikkiin.

tiistai, 25. joulukuu 2007

Tympii...

Että minua osaakin tympiä tämä pyhätouhu.... Siis mikään paikka ei ole auki, ei voi tehdä muuta kuin kököttää kotona. Kaikki on ihan kuollutta, ihmiset joulun vietossa. Ja minä jo aattona himosin siivoamaan pääsyä, mutta en kehdannut alkaa aattona imuroimaan. Tänään sitten ajattelin että hitot, ja nyt kämppä kiiltää. Huominen päivä on vielä tuota ärsyttävää hiljaisuutta ja kuollutta ilmapiiriä... Sitten pääsee vaikka ruokakauppaan. Eikä uloskaan voi mennä, kun sataa VETTÄ. Mikä hemmetin joulu tämä tälläinen on, että sataa vettä...

lauantai, 22. joulukuu 2007

Uusi päätös...

En suinkaan ole mikään ailahteleva tyyppi? Päätin nyt, että Party Lite homma saa jäädä. Päätin keskittyä Avoniin, saada sen homman pyörimään. Olen ollut Avonin kauneuskonsultti yli vuoden nyt, enkä ole siitä saanut tuloja juurikaan, ainoastaan omat tuotteeni ilmaiseksi. Joten jos nyt yrittäisin keskittyä siihen ensin kunnolla, saada homman pyörimään ja edetä sen saralla. Party Litessa voin olla kuitenkin yhä asiakkaana. Tajusin kuitenkin sen, että hieman hankalaa tuo Party Lite homma olisi ilman autoa. Miten ihmeessä kuvittelin, että saisin raahattua ne painavat ja isot kassit täynnä tuotteita kodista toiseen bussilla?

Yritän Avonissa nyt ensin saada myyntiä hieman kasvamaan, sitten mietin vip-konsultiksi ryhtymistä. Kenties viisaampaa. Yksi asia kerrallaan...