Halusin koota hieman ajatuksia joistakin uutisista, jotka ovat viimeaikoina olleet esillä. Ensimmäisenä tulee mieleen tehyläisten palkankorotukset, alkon lakko ja Jokelan koulusurma.

Jokelan tapahtumat vetivät hiljaiseksi. Tätä asiaa on joka paikassa puitu niin paljon, ja aihe on minusta aika ahdistava, etten sitä halua spekuloida hirveän syvästi. En voi päästää tässä asiassa ajatuksiani valloilleen, tai siitä seuraa todella paha ahdistus ja pahimmassa tapauksessa paniikkihäiriö. Olen liikaa tunneihminen.

Mutta Jokelan tapahtumiin sivuten, eräs asia, mikä minua ärsyttää ja huolestuttaa samaan aikaan on se, että nyt on vähän jokainen koulu niin Suomessa kuin maailmallakin saanut uhkauksia ja varoituksia. Kouluja on tyhjennetty niiden takia. Ihmiset tekevät kiusaa. Kiusaa, johon ovat saaneet kimmokkeen Jokelan tapahtumista. Siitäkään huolimatta, vaikka uhkaukset ovat olleet aiheettomia, emme voi sulkea silmiämme asialta. Joku saattaa ihan oikeasti ajatella, että seuraa perässä. Ihmiset ovat suurimmassa määrin lampaita. Kun käytän ihmisistä termiä "lammas", se tarkoittaa sitä, että ihmiset tai ihminen on laumaeläin, joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan vaan menee muiden perässä ja kopioi muita. Ja koska jokaisessa on ainakin jonkun verran tuota lammasta, niin mitenköhän tässä oikein käy? Joku todella pahasti kieroutunut lammasihminen vielä toistaa tuon traagisen tapahtuman.

Totuus on se, että emme ikinä saa vastausta kysymykseen MIKSI? Siitä jokaisella on oma teoriansa, ja olkoon niin. Itse haluaisin jättää asian taakseni, en haluaisi kantaa tätäkin asiaa harteillani. Pohdin liikaa, elän liikaa ihmisten tunteissa mukana ja olen liian tunneihminen. Se saa minut helposti ahdistumaan.

 

 

Entä sitten Alkon lakko? En ymmärrä mitä ihmiset siitäkin vouhkaa. Itseä ei kiinnosta yhtään onko viinakauppa auki vai ei. Itse en suostu menemään Alkoon sisälle, en sitten ikimaailmassa. En ole absolutisti, mutta kynnys mennä itse Alkoon, on niin suuri, etten vain pysty tekemään sitä ahdistumatta. Tämä johtuu siitä, että edesmenneet vanhempani olivat alkoholisteja. Se on muuttanut suhdettani alkoholiin. Juominen ei kiinnosta minua samalla tavalla kuin useimpia ikäisiäni. Huoh.Miten viina voi olla niin hemmetin tärkeää, että joidenkin maailma ihan oikeasti kaatuu, jos Alkot eivät ole auki? Tässä kuuntelin yksi päivä keskustelua, jossa pari ihmistä hirveästi listasivat, mitkä Alkot ovat Tampereella auki. Ja pointtina vielä sanoivat, että ne aukeaa sitten klo.12.00. Hohhoijjaa...

 

 

Paras uutinen tällä viikolla oli tehyläisten palkankorotukset. Itse en ole sairaanhoitaja, mutta siskoni on. Iloitsen hänen puolestaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että sairaanhoitajien palkka on ihan väärä verrattuna siihen kuuluvaan vastuuseen ja vaativuuteen. Hoitajat siellä ovat koko ajan potilaiden kanssa, hoitajien pitää toimia ensimmäisinä jos tulee ongelmia, hoitajat tekevät paljon enemmän kuin lääkärit. Jos nyt ei oteta lukuun sitten kirurgeja ja tällaisia. Hoitajilla on enemmän vastuuta. Minä arvostan ammattikunnista varmasti kaikkein eniten juuri sairaanhoitajia. He ovat aina saaneet kestää sitä ajattelutapaa, että he ovat arvottomia verrattuna lääkäreihin, ja palkka on huono. He tekevät kuitenkin arvokasta työtä. Sen varmasti jokainen tajusi vihdosta viimein, kun meinasi tulla joukkoirtisanoutumisia.

Ja ihmiset kehtasivat vielä haukkua hoitajia siitä! Oikeuksien puolesta on taisteltava. Eivätkö ihmiset sitä ymmärrä? Epäoikeudenmukaisuudet eivät korjaannu vain toivomalla. Asioiden eteen on tehtävä jotain. Se useissa ihmisissä on vikana, kun vaan maataan paikallaan ja odotetaan, että elämä muuttuu paremmaksi. Vain ja ainoastaan itse voi muuttaa elämäänsä ja tehdä siitä paremman. Se ei onnistu vain sormia pyörittämällä. On tehtävä päätöksiä ja suunnitelma ja edettävä sen mukaan ja tehtävä se mitä päämäärä vaatii. Suotavaa tosin olisi, että matkalla loukkaisi mahdollisimman minimaalista määrää ihmisiä. Itse en ole onnellinen saavutuksista, jos olen jyrännyt kaikki ihmiset alleni. Ei ole ketään, kenen kanssa juhlia saavutusta, ei ketään joka olisi tukena elämässä. Liian kusipää ei saa olla, sopivasti vain. Sen verran, että ihmiset ymmärtävät, että sinä et ole kynnysmatto, vaan ihminen jolla on tunteet ja tavoitteet.

Miten huono palkkaus voisi olla sairaanhoitajien syytä? Kysyn tämän näin, sillä koko taisteluhan alkoi siitä ja vain siitä asiasta eli palkasta! Tehyläiset yrittivät vain saada tätä asiaa korjattua. Voiko ihmistä syyttää siitä, että hän puolustaa itseään? Ilmeisesti voi. Jokainenhan nyt haluaa palkankorotuksen, ja syytökset tulivat osittain siitä kateudesta. Missä vaiheessa ihmiset tajuavat, että jokaisen on käytävä oma taistelunsa?