Mutta tämä ero sai minut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja laittamaan elämäni kuntoon. Maksoin kaikki osamaksuni kerralla pois, ja suljin kaikki tilit näihin nettifirmoihin. Ei enää velkaa. Ei sitä ikinä tiedä mihin elämä vie tai mitä tulee eteen! Ja laitoin asunnonhakupaperit. Aion muuttaa lähemmäs keskustaa, vähän pienempään asuntoon, ihmisten ilmoille. Asiat kuntoon elämässä. Se on tämän hetken teema... Jossain vaiheessa sitä on otettava itseään niskasta kiinni...
]]>Sillä, että päätin aloittaa työt koulun ohella, on suuri merkitys itselleni. Tällä osoitan itselleni, että minulla on voimia tähän, että osaan huolehtia itsestäni, enkä enää ole masennuksen orja. Olen vuoden verran miettinyt ja pähkäillyt, että olisiko minulla voimia olla töissä koulun ohella. Nyt vasta minusta tuntuu siltä, että minusta on siihen. On outoa, miten masennus saa vallan ihmisestä ja kuinka kokonaisvaltainen sairaus se on. Aina on saanut miettiä mihin on voimia, ja kaiken on aina saanut suunnitella sairauden mukaan. "En voi lähteä viikoksi sinne, sillä ahdisuisin liikaa". " Ei, en voi tulla baariin, sillä minulla on lääkitys. Ja vaikka en joisi, minun on otettava lääkkeet ajoissa".
Toivon mukaan tästä alkaa elämäni terveenä ja normaalina ihmisenä. Vaikka helppoa ei tule aina olemaan, masennuksesta ei kai ikinä voi täysin parantua. Se voi väistyä taka-alalle, mutta aina on oltava hieman varuillaan...
]]>Itsekin olen tänään soittanut todella paljon. Soittaminen on niin rentouttavaa ja ihanaa puuhaa. Ostin tänään yhden nuottikirjankin, Suuri Pop Toivelaulukirja 3:sen. Siellä on Mombasa ja Vanha Holvikirkko, ne pitää opetella heti ensimmäiseksi siitä kirjasta. Sävelin tietty, ei soinnuin, sillä haluan, että kappale kuulostaa kappaleelta ilman lauluakin. Toki opettelen soinnut myös. Kummatkin. Mutta ensin sävelet ensin.
Ollut ihanan rentouttavaa tämä kitaroiden kanssa puljaaminen. Ja soittaminen. On saanut taas purkaa stressiä musiikkiin.
]]>Yritän Avonissa nyt ensin saada myyntiä hieman kasvamaan, sitten mietin vip-konsultiksi ryhtymistä. Kenties viisaampaa. Yksi asia kerrallaan...
]]>Ei tuollaisen ihmisen kanssa jaksa olla ystävä. Meillä oli juuri paha riita asiasta, saimme sen sovittua, mutta sama meno jatkuu taas. Ei hän muutu. Enkä varmaankaan enää jaksa rasittaa itseäni sellaisella "ystävyydellä".
]]>Mutta lukemiseen taas. Tämä kirja, Luita myöten, oli aika pettymys. Toisaalta kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu, tai ainakin yritettyä kirjoittaa suhteellisen koukuttavaksi, esimerkikse edellinen kappale loppui usein mielenkiintoisesti, siten, että oli melkein pakko lukea seuraavan kappaleen alku. Mutta kokonaisuudessaan kirja oli rasittava. Mitään selkeitä päätelmiä ei itse voinut tehdä kirjan aikana, ja kirjan koko juju oli rikoksen selvittämisessä. Lisäksi kirjaan oli tungettu liian selkeitä juonikäännöksiä, kuten uhkauskirjelmät. Ei siinä mitään muuten, mutta se juttu ei edennyt siitä mielenkiintoisella tavalla. Olisin odottanut jonkinnäköistä tempaisevaa käännettä. Tai ainakin vähän räväkämmin kirjoitettua tekstiä. Teksti oli aika yksinkertaista ja tylsälukuista. Sanat olivat paperilla, vaan ei ajatus mukana. Silti tämä kirja nyt oli sellainen, että kyllä sen kerran luki, jotkut kirjat jätän kesken, jos ne on kirjoitettu todella huonosti. Tämä kirja oli kyllä lukemisen arvoinen, onhan tullut taas luettua yksi kirja, mutta tästä ei saa suosikkikirjaani tekemälläkään. Muita saman tekijän kirjoja en olekaan lukenut, enkä tämän kirjan perusteella ehkä luekaan. Ajatusten sanoiksi asettelu merkitsee minulle paljon. Ei niinkään pienissä teksteissä tai novelleissa, mutta monisivuisen kirjan yksi tempaava tekijä mielenkiintoinen kirjoitustapa. Juonella ei silloin ole niin paljon merkitystä, taitava kirjoittaja osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti vaikka siitä, kuinka joku katsoo maalin kuivumista kaksi tuntia. Se on taitoa.
Juoni oli mielenkiintoinen, mutta jonkun toisen kirjoittamana tästä olisi ehkä saanut enemmän irti.
]]>